Tiedän, ettei meillä ole pienin asunto, mitä maa päällään kantaa. Mutta siitä huolimatta tavarat pursuilevat kaapeista, ja vyöryvät jo pöydillekkin. Mitä kaikkea sitä tuleekaan jemmattua " jos joskus tarvitsisin" ajatusmaailmalla, ja kuinka helposti sortuu kangaskaupassa ostamaan jemmaan. Kankaita on metritolkulla, kuitenkin niin, ettei yhtä kangasta ole kovinkaan isoa palasta. Jos niistä joskus jotain tekisi. Minulla olisi yksi kaappi ihan tyhjillään, jos en pitäisi sitä jemmana. Yhtään ei asiaa helpota se, etten ole mikään järjestyksenpitäjä. Koitan vain hallita kaaosta. Uskallan jopa väittää, että ilman kaaosta kotimme saattaisi olla jopa viihtyisä. Mitään en kuitenkaan raski heittää pois jos vaikka joskus tarvisin....
Ja minä kun luulin, että mieheni on meistä se pahempi hamsteri... Pakko tunnustaa, ettei asia taidakkaan olla ihan niin.
Tässäpä perheemme haukkuva nelijalkainen.



Hykerryttävän ihana paketti odotteli minua tänään postilaatikossa. Täydellinen piristys työpäivän jälkeen. Paketista löytyi pikkuruisia lasipulloja täyteyttyinä tuikitärkeillä ruokatarvikeilla, punainen joulukynttelikkö ( itse rakastan punaista väriä, ympäri vuoden :D), keittiöpyyheliinoja, pari jouluista kranssia ja vaarille peitto kera parin tyynyn. Pikkuruiset tavarat oli pakattu somaan kassiin. En voinut kuin ihmetellä postin tuomaa.
. Vaikkapa kuukauden ensimmäinen maanantai... Haluatko mukaan?